lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tyylikuulumisia 2012-2013

 En ole juuri kirjoitellut tänne, mutta huomasin, että blogilla on edelleen lukijoita joten heitän tänne pari kuvaa vaatteista ja hiuksista ja meikeistä, että mitä tyylin osalta siis kuuluu:
Köysi workshoppi kesällä käpylässä. Oranssi on tullut jäädäkseen (takaisin) vaatekaapiiini. Silloin kun oli se pinkki tukka ei vain voinut käyttää oranssia ja jossain määrin se coralli kai korvasi sitä kirkkaudessaan? Se on kuitenkin edelleen lempivärejäni! Kuva: C.Palermo
syksy 2012 nutturat oli pop kuva C.Palermo
Ajankohtaisessa kakkosessa syksyllä 2012. Arvoin pitkään aamulla onko asu keltainen vai tuo puna-oranssi. Osuin ihan vahingossa oikeaan. Musta studio ja punaiset valonheittimet oli kuin tehty minulle. Kuva C. Palermo

Mechanical Demonin järkkäämään Burlesque iltaan lähdössä ja asu sen mukainen

Houkkien juhlaan Wäiskille lähdössä "mustalaislook"
Ostin klipsipidennykset ja olen ollut tyytyväinen 

Uudenvuoden ällösöpö bileet ja nukkemeikki
Uusimmat hankinnat: H&M kaulakoru ja seppälän luomupuuvilla toppi. Kuva Milanon vierailultani. Uusi otsis ja klipsit kovassa käytössä

Harkitsen vakavasti permistä koska kiharran tukkaa nyt koko ajan kaikilla mahdollisislla menetelmillä. 
Äidiltä saatu Marimekko. uusi lemppari vaatteeni

Espritin mokkasaappaat. Talven paras hankinta. Klipsit jälleen käytössä ja sininen dominoi
"Huora satu" teatteri esitykseen lähdössä. Sininen on taitellut tiensä sydämmeeni




Tältä näytti kevättalvi 2013

Seppälän raita hame on ollut varmaan käytetyin vaatekappaleeni jo pitkään. Jakku on H&Mltä 
Milanosta taas. kuva lähinna hameen monikäyttöisyydestä



Castello Sforzesco Milan

Stocholm furniture fair 2013 reissulle lähdössä ja olin kyl ihan oikeissa väreissä maastoutumiseen! 

Lähdös Milanoon aamu neljältä, mut piti ottaa kuva kun vaatteet mätsäs ikivanhaan samsoniteeni!



sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Väripaletti

Syksy on uudistumisen aikaa minulle. Varsinkin tyyli alkaa elää ihan uutta elämäänsä. Tällä kertaa vaihtui väripaletti - siis ainoastaan musta jäi!

No ehkei ihan sentään...mutta on hiusten värjäämisellä vaikutusta! Varsinkin tuolla punaisella, kun vaaleaan nyt käy kaikki - paitsi ehkä tietyt vihreän sävyt. Syksyn muotivärin keltaisen hamstraaminen tosin alkoi jo kesäkuussa, kun ostin nahkaisen, sinapinkeltaisen, mybagin käsilaukun. Oli pakko. Se kirkui minulle!  Oli kyllä -50% alennuksessakin, vaikka se harvemmin on minulle syy ostaa mitään...

Sen jälkeen mukaan on tarttunut lähinnä paitoja, että sanoisin, että näin vuoden jälkeen olen virallisesti toipunut 6 vaatteen haasteesta. Eli pitääkö se silloin uusia? 

Tavallaan sen periodin vaikutukset ovat jääneet elämään. Esimerkiksi eilen tunsin huonoa oma tuntoa kun laitoin hikisen paidan pyykkikoriin, vaikka olisi sitä voinut vielä aamulenkillä käyttää! Samoin tunsin huonoa omaa tuntoa noista polyuretaani housuista (vaikka ei se mitään PVCtä ole!) kun mietin, että ei ole kyllä mikään kestovaate.

Syksyn uusiutuminen näkyy myös siinä, että kaikki romu tuntuu ahdistavan. Tuntuu että taas on joka paikka täynnä rompetta, eikä se nyt ehkä ihan pelkkä illuusiokaan ole... tarvin kirppari paikan kun ei tuon halvemman tavaran myyminen netissä oikein tuota tulosta. Kengistäkin kun laitoin ilmoituksen niin takaisin tuli vaan muutama fetissi viesti. Vastailin niihin ihan asiallisesti. Ei se minua olisi haitannut, vaikka joku olisikin sen korkkarin ostanut vaan nuuhkittavaksi tai mitä ikinä niillä tekevät.

Tilannetta ei myöskään auta se, että vaatehuoneeni pelottavan vanha lamppu paloi ja sielä on säkki pimeää. Yllättävästi hienosti toiminut säilytysjärjestelmäni ei toimi. Tavarat ovat alkaneet vaeltaa sieltä makuuhuoneen puolelle, kun ei sielä näe edes sukkia ottaa laatikosta. Saati valita kosmetiikkaa aamulla, puhumattakaan vaatteista... Tuon kuvan vaatteet siis Jyväskylän reissulta. Tuli äkkinäinen syksy keli eikä mukana ollut kuin kesävaatteita. Shoppailin sitten ja oli ihanaa ostaa vaatteita pitkästä aikaa! Pakko kyllä hehkuttaa, että nuo housut on 42! Eli minulla olisi noin yhdeksät turhat 46-48 kokoiset farkut tuola kaapissa. Pitkähihainen on Seppälästä, toppi Jim&Jillin ja ne syntiset polyuretaani housut Gina tricosta (pesin ne pesukoneessa eikä tapahtunut mitään, vaikka pesuohjeessa on käsinpesu)

 Eikö olekkin ihana palapeili? (not) Asuin siis kesän Helsingissä Hoasiksen kämpässä ja sieltä tuo kuvakin. Olen lähdössä taiteiden yöhön. Tuo yksiolkainen toppi on Onlystä. Olin exän siskon kanssa kaupungilla ja kun tämä etsi vaatteita tuo toppi löysi minut. Sovitin XL ja L mutta otin L. XL olisi ehkä muuten ollut hyvä, mutta olis toinen rinta ulkona. Kyllä minä tästä vielä kutistun ! (ja tuo toppi itseasiassa hiukan venähti käytössä - ei ole ihan noin tiukka enää)

Vilan mekko<3
Ihan hullua, en muista ikinä mahtuneeni noihin ennen ja sitten kun se maksoi vain 39,90e!
Olin toissapäivänä baarissa sillä - toimii!
 Siinä sitä mustaa mitä on jäänyt. Toi iso hihainen trikoo paita on MicMacin paita, joka on ollut niin pieni et ei ole näyttänyt hyvältöä aikoihin, mut nythän toi on kiva. Luokka kaveri kysyi et miks ihmeessä olen säilyttänyt sitä jos ei mene päälle? Kai mulla joku hyvä syy on ollut. Taisin käyttää tuota korsetin alla, silloin näkynyt kun hihat niin väliäkö sillä silloin miten tiukka?

Siinä taitaa olla eniten pitämäni vaatteet Macin farkut ja uus ihana poleromittainen rockrock nahkatakki NahkaAlbertista. Takana näköjään vilkkuu toinenkin laukkushoppailuni eli facen nahka laukku. Ostin yhtäaikaa MyBagin kans.

Mutta jos sitä törköä alkaisi laittamaan kiertoon!

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Elämää haasteen jälkeen

Tulihan tuossa aika montakin yötä nukuttua.

Usein olen tämän sivun avannut ja aikonut kirjoittaa, mutta päätynyt vaan lukemaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. En osannut sanoa mitään. Nyt ehkä jo paremmalla kyvyllä.

Minuun haaste ei vaikuttanut niin, että olisin rynnännyt ostamaan uuden komerollisen vaatteita tai yhtäkkiä alkanutkin vaihdella vaatteita useammin. Oikeastaan olin hiukan ahdistunut aluksi. Olin jo niin tottunut siihen hyvään kuuden comboon, joka piti tyylirajat tiukkana ja ratkaisi kaikki "ei ole mitään päälle pantavaa"- ongelmat. Niistä vaatteista sai turvallisen olon, kun niihin oli niin tottunut. Taisinkin käyttää melkein samoja vaatteita vielä kuukauden lisää. Erona se, että jossain määrin viljelin mustaa enemmän, se kun oli ainut asia mitä olin kaivannut "katkoni" aikana.
Sen lisä kuukauden jälkeen kuitenkin taisin kyllästyö violettiin, pinkkiin ja vaaleanpunaiseen - ainakin verrattuna aiempaan. En tietenkään voi myöntää sitä täysin itselleni vieläkään kun kyseiset värit ovat edelleen päässäni. Ihan hiukan harkitsen vielä kerran värjäämistä kirkkaammaksi, kun ovat haalistuneet. Jotenkin se musta, joka siis olisi ainut mahdollinen peittävä väri niille, ei vielä kiehdo. Tilasin kyllä jo värin ,kun sain ilmaiseksi.... Eivät ne kyllä häiritsekkään, silmä on jo niin tottunut niihin.

Se mitä haaste sen sijaan teki, on empiminen. Ei voi enää ostaa vaatteita pelkästä halusta. Pitää pohtia:
a) tarvitsenko tätä?
b) kuinka paljon tarvitsen tätä?
c) kestääkö tämä tarpeeni?
d) voiko tätä pestä/värjätä, muokata myöhemmin?
Tämä kaikki on tehnyt shoppailusta lähes vaikeaa! Ei edes kiinnosta katsella vaatteita! Tosin nyt kun syksy tulee, mikä on minulle pukeutumisen ykkös aikaa, että ehkä saan inspiraatiota muuttaa tyyliäni!
Tai siis joka tapauksessa sen on muututtava, kun olen koko kesän ollut taas ihme hippi ja ei varmaan yli 6 vaatetta tule mittariin, vaikka kengät laskettaisiin mukaan.

Esittelen vaatteita joil olen pärjännyt kesän:

Vaate nro 1. Selästä avoin trikoo mekko. Ei tarvi rintaliivejä, helppo ja mukava semi siisti=)


Vaate numero 2. selästä avoin toppi& haaremihousut, ei taaskaan rintsikoiden tarvetta ja on kevyt olo^^

juhlapukeutumistakin vähän...
ja vielä ne kengät joilla olen kävelly koko kesän ja on hyvä! kuten varpaan jäljistä ehkä huomaa!



Tässä tällä kertaa puran taas tuntojani vaatteista kun ehdin tuntuu siltä....^^<3

tiistai 8. maaliskuuta 2011

28.päivä vaik loppu jo eilen

En tietenkään edes saa muita vaatteita käyttööni nyt, joten katsotaan miten pitkään tämä nyt jatkuu. Alkoi kyllä jo ollakin kriisi, jotenkin kuvittelin, että tämä jatkuu vielä viikon ja tajusin kun menin katsomaan, että monesko päivä on menossa, että alkuperäisen haasteen päivä on jo ohitettu! Iloinen yllätys sinänsä...olen siis työskennellyt taas metalli pajalla, ja oli loma viikkotuossa välissä joten kaikki vaatteet on likaisia! Onneks tän hetkinen hosti pesi mustia niin lopettaa ees farkut haisemasta.

Onhan tässä paljon mietittävää tullut, mutta taidan kuitenkin nukkua yön ennen kuin kirjoitan niistä.

maanantai 28. helmikuuta 2011

20. päivä ja vähän jo tuskaa....

Tunnustan heti, ettäeilen 19. päivänä lipsuin haasteesta ja käytin mustaa toppia, mutta minulla on syyni:

1. Olin sotkenut vaaleanpunaisen t-paitani...tai sotkenut ja sotkenut, mutta se haisi hielle Asan keikan jäljiltä!
2. Valkoinen paita oli vasta pesty ja siis putipuhdas ja olin menossa tekemään tacoja
3. myöskin pinkki paita oli puhdas ja ei tulisi mieleenkään laittaa pitkähihaista kokkaukseen.

Eli päädyin pukemaan vain kevyesti hieltä tuoksahtavan mustan urheilu toppini, jolla menin myöhemmin illalla myös baariin, eli voisiko tätä nyt mitenkään laskea siihen juhlapukeutumis osioon XD?

Mutta tosiaan heikkoudestahan tässä oli kyse ja pahoittelen, kadun ja palaan ruotuun.

Oli siis ihan liian äijä olo eilen, että mikään noista tyttömäisistä paidoista olisi ollut hyvä siihen mielentilaan. Siinä mielessä olen tehnyt virheen näissä vaate valinnoissa, että otin kaiken niin kovin samantapaista....

No mutta oli minulla muutakin mielessä. Nimittäin, kun eilen avasin fb sivuni, niin kovin moni oli postannut tarhauskielto.fi sivuston tekemää videota siitä, kuinka pääministerimme Mari Kiviniemi - vai pitäisikö sanoa kokovartoloministerimme - tukee turkistarhausta Suomessa. Syyksi esitettiin tarhaajilta tuleva vaalirahoitus, mistä en löytänyt kyllä mitään muuta tietoa, edes kahden tunnin googlaamisen jälkeen. En väitä, että kyseessä olisi perätön väite, sillä onhan Kiviniemi kuitenkin Suomen Keskustasta ja kun entisestä maalaispuolueesta on kyse ja muutenkin puolueesta, joka ajaa suomen maatalouden asemaa - ei ehkä niin älyttömällä tavalla kuin Perussuomalaiset, mutta kuitenkin - niin olisi tietenkin enemmän kuin loogista, että että tarhaajat rahoittaisivat Keskustan kampanjointia, siinä missä yrittäjät Kokoomusta tai duunarit SDPtä?
Väkisinkin nousi kuitenkin vähän ärsytys pintaan videosta, joka ei herkimmille sovi. Koko videolla ei siis tainnut näkyä yhtään tervettä eläintä, jos ei lopussa olleita nappisilmäisiä pentuja nyt lasketa. Suuret kasvaimet vaan törröttivät kettujen päistä tai haavamäti korvassa. Totuushan nyt on kuitenkin se, vaikka ei itse olisikaan tätä nähnyt niin ihan loogisestikin ajateltuna; Mitä tarhaajat tekevät eläimillä, joiden turkki ei ole kunnossa? ja voin vastata, että kalliita eläimiä parhaan mukaan tietysti hoidetaan, mutta kyllä tuollaisia kasvaimia tai mätäpaiseita omaavat lopetetaan. Monesti pelkkä ihottuma riittää syyksi. En nyt sano, että se olisi oikein sekään, mutta tämä tieto kuitenkin herätti minussa kysymyksen siitä, että olivatko nämä kuvat todella Suomen tarhoilta? Omat kokemukseni tarhoista, kun eivät vastaa ollenkaan aina medioissa kuvattua. Äkkiseltään voisinkin tässä väittää, että kyllä Suomessa esimerkiksi sioilla on paljon huonommat oltavat, kuin turkistarhojen ketuilla tai minkeillä. Sitten usein on olemassa vielä se ristiriita, että ihmiset, jotka vastustavat tarhausta niin hanakasti ovat kuitenkin lihansyöjiä ja kulkevat nahkakengissä, nukkuen höyhentyynyllä ja minusta sellaisella ei ole mitään sanottavaa/ moralisoitavaa siinä, jos joku kulkee tuolla turkiksissa. "mutta kun sehän on ihan eriasia" usein näille aktivisteille asiasta puhuttaessa tullaan samaan tilanteeseen kuin, jos kyseenalaistaa uskovaisen tai natsin moraalia. Päädytään tilanteeseen, jossa keskustelu kumppani jää jumittamaan johonkin täysin merkityksettömään lauseeseen. Esimerkkinä. "Raamattu ei hyväksy homoja, siksi niitä ei saa olla." "Miksi ei hyväksy?" "Ei hyväksy" "Niin mutta miksi?" "EI HYVÄKSY!" ( ja tämä muuten lukion uskonnon opettajani suusta, että terveisiä vaan Kyöstille.)
"Turkki on murha" ja turha...
No onko todella? Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun ilman olisi tehnyt melko tiukkaa meidänkin ilman alassa, mutta koska erilaiset kenno rakenteet toppavaatteissa ja muut tekokuidut ovat korvanneet tämän "luonnontuotteen" niin tavallaan totta. Otetaan nyt kuitenkin ajatusleikki, jossa tarhaus lopetettaisiin Suomessa. Ensimmäisenä se näkyisi tietysti työttömyydessä ja sitä myöten taloudessa, kun vietäisiin kokonaan yksi elinkeino pois.  Vähän sama kuin, jos makeisten tekeminen kiellettäisiin. Aika monta työtöntä tulisi siitäkin, mutta hei sehän on vaan turhaa?  Lisäksi turkkeja tehtäsiin edelleen, vielä kurjemmissa oloissa, joissa mitään sääntöjä ei välttämättä ole. Kiina taitaa olla suurin tuottajamaa. Onko Kiina todella ansainnut meidän paperiteollisuuden, teknologiateollisuuden ja nyt vielä tarhauksenkin?
Lisäksi miksi luopua jostain missä olemme niin hyviä? Olemme olleet alalla niin kauan,että monikaan tarha ei enää tuota itse turkiksia, vaan siitoskettuja, jotka lähtevät pitkin maailmaa ylivoimaisen geeniperimänsä takia. Kaikki suurimmat muotitalot vannovat Suomalaisten kettujen nimeen. Laatu on laatua ja olen melko varma, että iso osa siitä laadusta on juuri sitä huolenpitoa - ei rääkkäystä ja laiminlyöntiä, niin kuin meille niin usein halutaan esittää.
Tässä kohti moni aktivisti nyt sanoisikin, että tällähän vaan tähdätään kohti maailman laajuista tarhauskieltoa ja kotimaa on vain ensimmäinen askel kohti sitä. Ensin kyllä sanon, että hei haloo? Onko tuo nyt missään määrin realistista. Yritetään vaan vaikuttaa johonkin Kiinaankin. Siinä on missíota.
Mutta jos nyt kuitenkin haluaa ajatella, että ollaan ainakin tehty osamme, niin voidaan ottaa toinen ajatusleikki, jossa tarhaus todella lopetettaisiin. No mitäs sitten? Korvataanko kaikki olemassa olevat materiaalit hiljalleen tekokuiduilla? Koska jollainhan se turkki korvattaisiin. Tekokuitu taas on usein muovia. Muotoilijalle toki opetetaan, että muovi on yksi maailman ekologisimmista materiaaleista, koska se on lähes 100% kierrätettävissä. Mutta minä sanon, että kun siitä halutaan tehdä kestävä ja siihen sotketaan UV-suoja aineita ja muita väriin ja pintaan ja kestävyyteen vaikuttavia kemikaaleja, niin kappas tuote ei enää olekkaan kierrätettävä - ainakaan helposti.
Sitten jos ajatellaan tätä näin, että "tuotteen hinnan tietää vasta silloin kun heittää sen pois" Niin siihen nähden ylellisyys tuotteeksi laskettavat turkikset ovat melko edullisia. Meilläkin suvussa joitain, jotka jo kolmatta sukupolvea käytössä, välillä pienennetty ja muodistettu, mutta silti sama turkki. Mikä on se muovi, joka ei hajoa tai muutu epäsiistiksi tuossa ajassa?
Kulutuksen tällä määrällä ei tietysti ole järkevää tuottaa niin sanottuja ikuisia tuotteita, mutta kierrätyskin vie energiaa. Vaikka materiaali olisi täysin kierrätettävä, sen uudelleen käyttö aiheuttaa lähes samalaisen, joissain tapauksissa jopa suuremman energian käytön, kuin täysin uusi tuote. Kaikkein fiksuinta on siis korjata vanhaa niin kauan kun se vähänkin on mahdollista ja turkkiahan voi! Vielä sittenkin kun se ei enää käy takista siitä voidaan tehdä laukkuja ja kauluksia ja jopa valaisimia! puhumattakaan kaikenmaailman pikku tupsuista. Eräs ystäväni kuitenkin totesi tähänkin, että ekologisuudella ei ole mitään tekemistä eläinsuojelun kanssa. No jos niin on niin, minun pointeillani ei juuri ole väliä. Minä haluaisin kuitenkin tehdä tätä maailman parantamista globaalisti ajatellen, enkä olla pelastamassa, joka koditonta kissan poikaa.

Palaan kuitenkin videoon. Väkisinkin tulee mieleen se animaalian kampanja muutama vuosi sitten. Silloisessa kampanja videossa näytettiin kuinka nahkat vedettiin kettujen päältä kun nämä vielä elivät. Poliisin tutkiessa tätä kuitenkin selvisi, että muutamat animaalian edustajat Sweitzissä olivat maksaneet pienelle tarhalle Kiinan maaseudulla, että nämä olivat kuvanneet heille sen kamalan videon. Syytteitähän siitä rapisi, mutta jotenkin ei jaksa enää luottaa tämmöiseen propagandaan. Valistuksen aikana jo sanottu, että ajatelkaa ihmiset itse ja tehkää omat päätöksenne. Tämä on vaan minun mielipiteeni.

Loppuun vielä listaan omistamani turkikset:
Kaninkarva laukku Portugalista
Kanipipo ja huivi Islannista
Serpentiinin villapaita jossa kaninkarvaa kauluksessa ja hihan suissa
mummilta peritty krimiturkki ( ja tämä on siis lammasta, jos joku ei tiennyt)

perjantai 25. helmikuuta 2011

18.päivä

pvn vaatteet
Istun koululla enkä saa mitään aikaan. Toki kaikkia pikku juttuja keksii koko ajan...toisaalta joskushan nekin on tehtävä. Eilen pesin hiukset ilman, että kuivasin niitä. Tänään siis hyvin luonnollinen pöheikkö päässäni. Meikkiin sen sijaan panostin. Sain eilen motivaatiota, kun hilluin luokkakaverin kanssa varmaan tunnin Sokoksen kosmetiikassa. Tämä kun sitä mieltä, että häntä katsotaan pahasti kun pyörii yksin sielä.
kuva pöheiköstäni ;)
Tutustuin l'orealin uuteen meikinpohjustusvoiteeseen, joka toimi loistavasti ainakin käden selkämykseen. Olisin ostanutkin sen, mutta sitten ajattelin, että käytän Avonin loppuun ensin. Harvoin kyllä tulee käytettyä koko pohjustusta, vaikka olisinkin mitä peittää. Huomasin, että se Avonin on aivan yhtä hyvä, jos senkin levittää sormin, ei sienellä. Minulla ainakin se sienen käyttö aiheuttaa sen, että kosteusvoide alkaa kuoriutua sen alta.
Silmämeikki onnistui todella kauniisti ja ihan vahingossa! Ehkä se on vaan siinä, kun nukuin niin paljon pommiin,ettei ollut enää kiire yhtään minnekkään. Missasin kyllä jakson viimeisen metallipajan tunnin, mutta ei minulla määrällisesti tainnutkaan olla kuin yksi totaalinen poissaolo. myöhästymisiä ja korvaavia päiviä kyllä senkin edestä. jotenkin se piknik grillin rakentaminen vaan ei ole mun juttu eli ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.
simmumeikki



Otsahiukset vedin lakalla sivuun, kun eihän nekään suorat olleet aamulla. Ihan hauska se on noinkin.

ruoka puoli on niin kuralla tän kauhen viikon takia, mut onneks ees tippu paino sen pari kiloo<3

nytkin mietin et hakisko ruokaa ennen kun koulun ovet menee kiinni niin sit vois olla pykälään asti tääl...

torstai 24. helmikuuta 2011

17.päivä

Kaipaan niin koko mustaan pukeutumista!

Tänään hain särmää pukeutumiseen jättämällä kaiken hörpelön pois eli yksi graafinen korvakoru ja musta panta sai riittää. Liivistä irrotin helman, jotta siitä tuli basic liivi ja tein hyvin luonnollisen, lähes meikittömän meikin, mutta hain säväkkyyttä huulimeikillä. En nimittäin halunnut jäädä paidalleni kakkoseksi. Hiukset vedin ponnarille, pois kasvoilta.