Väripaletti

Syksy on uudistumisen aikaa minulle. Varsinkin tyyli alkaa elää ihan uutta elämäänsä. Tällä kertaa vaihtui väripaletti - siis ainoastaan musta jäi!

No ehkei ihan sentään...mutta on hiusten värjäämisellä vaikutusta! Varsinkin tuolla punaisella, kun vaaleaan nyt käy kaikki - paitsi ehkä tietyt vihreän sävyt. Syksyn muotivärin keltaisen hamstraaminen tosin alkoi jo kesäkuussa, kun ostin nahkaisen, sinapinkeltaisen, mybagin käsilaukun. Oli pakko. Se kirkui minulle!  Oli kyllä -50% alennuksessakin, vaikka se harvemmin on minulle syy ostaa mitään...

Sen jälkeen mukaan on tarttunut lähinnä paitoja, että sanoisin, että näin vuoden jälkeen olen virallisesti toipunut 6 vaatteen haasteesta. Eli pitääkö se silloin uusia? 

Tavallaan sen periodin vaikutukset ovat jääneet elämään. Esimerkiksi eilen tunsin huonoa oma tuntoa kun laitoin hikisen paidan pyykkikoriin, vaikka olisi sitä voinut vielä aamulenkillä käyttää! Samoin tunsin huonoa omaa tuntoa noista polyuretaani housuista (vaikka ei se mitään PVCtä ole!) kun mietin, että ei ole kyllä mikään kestovaate.

Syksyn uusiutuminen näkyy myös siinä, että kaikki romu tuntuu ahdistavan. Tuntuu että taas on joka paikka täynnä rompetta, eikä se nyt ehkä ihan pelkkä illuusiokaan ole... tarvin kirppari paikan kun ei tuon halvemman tavaran myyminen netissä oikein tuota tulosta. Kengistäkin kun laitoin ilmoituksen niin takaisin tuli vaan muutama fetissi viesti. Vastailin niihin ihan asiallisesti. Ei se minua olisi haitannut, vaikka joku olisikin sen korkkarin ostanut vaan nuuhkittavaksi tai mitä ikinä niillä tekevät.

Tilannetta ei myöskään auta se, että vaatehuoneeni pelottavan vanha lamppu paloi ja sielä on säkki pimeää. Yllättävästi hienosti toiminut säilytysjärjestelmäni ei toimi. Tavarat ovat alkaneet vaeltaa sieltä makuuhuoneen puolelle, kun ei sielä näe edes sukkia ottaa laatikosta. Saati valita kosmetiikkaa aamulla, puhumattakaan vaatteista... Tuon kuvan vaatteet siis Jyväskylän reissulta. Tuli äkkinäinen syksy keli eikä mukana ollut kuin kesävaatteita. Shoppailin sitten ja oli ihanaa ostaa vaatteita pitkästä aikaa! Pakko kyllä hehkuttaa, että nuo housut on 42! Eli minulla olisi noin yhdeksät turhat 46-48 kokoiset farkut tuola kaapissa. Pitkähihainen on Seppälästä, toppi Jim&Jillin ja ne syntiset polyuretaani housut Gina tricosta (pesin ne pesukoneessa eikä tapahtunut mitään, vaikka pesuohjeessa on käsinpesu)

 Eikö olekkin ihana palapeili? (not) Asuin siis kesän Helsingissä Hoasiksen kämpässä ja sieltä tuo kuvakin. Olen lähdössä taiteiden yöhön. Tuo yksiolkainen toppi on Onlystä. Olin exän siskon kanssa kaupungilla ja kun tämä etsi vaatteita tuo toppi löysi minut. Sovitin XL ja L mutta otin L. XL olisi ehkä muuten ollut hyvä, mutta olis toinen rinta ulkona. Kyllä minä tästä vielä kutistun ! (ja tuo toppi itseasiassa hiukan venähti käytössä - ei ole ihan noin tiukka enää)

Vilan mekko<3
Ihan hullua, en muista ikinä mahtuneeni noihin ennen ja sitten kun se maksoi vain 39,90e!
Olin toissapäivänä baarissa sillä - toimii!

 Siinä sitä mustaa mitä on jäänyt. Toi iso hihainen trikoo paita on MicMacin paita, joka on ollut niin pieni et ei ole näyttänyt hyvältöä aikoihin, mut nythän toi on kiva. Luokka kaveri kysyi et miks ihmeessä olen säilyttänyt sitä jos ei mene päälle? Kai mulla joku hyvä syy on ollut. Taisin käyttää tuota korsetin alla, silloin näkynyt kun hihat niin väliäkö sillä silloin miten tiukka?

Siinä taitaa olla eniten pitämäni vaatteet Macin farkut ja uus ihana poleromittainen rockrock nahkatakki NahkaAlbertista. Takana näköjään vilkkuu toinenkin laukkushoppailuni eli facen nahka laukku. Ostin yhtäaikaa MyBagin kans.

Mutta jos sitä törköä alkaisi laittamaan kiertoon!

Elämää haasteen jälkeen

Tulihan tuossa aika montakin yötä nukuttua.

Usein olen tämän sivun avannut ja aikonut kirjoittaa, mutta päätynyt vaan lukemaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. En osannut sanoa mitään. Nyt ehkä jo paremmalla kyvyllä.

Minuun haaste ei vaikuttanut niin, että olisin rynnännyt ostamaan uuden komerollisen vaatteita tai yhtäkkiä alkanutkin vaihdella vaatteita useammin. Oikeastaan olin hiukan ahdistunut aluksi. Olin jo niin tottunut siihen hyvään kuuden comboon, joka piti tyylirajat tiukkana ja ratkaisi kaikki "ei ole mitään päälle pantavaa"- ongelmat. Niistä vaatteista sai turvallisen olon, kun niihin oli niin tottunut. Taisinkin käyttää melkein samoja vaatteita vielä kuukauden lisää. Erona se, että jossain määrin viljelin mustaa enemmän, se kun oli ainut asia mitä olin kaivannut "katkoni" aikana.
Sen lisä kuukauden jälkeen kuitenkin taisin kyllästyö violettiin, pinkkiin ja vaaleanpunaiseen - ainakin verrattuna aiempaan. En tietenkään voi myöntää sitä täysin itselleni vieläkään kun kyseiset värit ovat edelleen päässäni. Ihan hiukan harkitsen vielä kerran värjäämistä kirkkaammaksi, kun ovat haalistuneet. Jotenkin se musta, joka siis olisi ainut mahdollinen peittävä väri niille, ei vielä kiehdo. Tilasin kyllä jo värin ,kun sain ilmaiseksi.... Eivät ne kyllä häiritsekkään, silmä on jo niin tottunut niihin.

Se mitä haaste sen sijaan teki, on empiminen. Ei voi enää ostaa vaatteita pelkästä halusta. Pitää pohtia:
a) tarvitsenko tätä?
b) kuinka paljon tarvitsen tätä?
c) kestääkö tämä tarpeeni?
d) voiko tätä pestä/värjätä, muokata myöhemmin?
Tämä kaikki on tehnyt shoppailusta lähes vaikeaa! Ei edes kiinnosta katsella vaatteita! Tosin nyt kun syksy tulee, mikä on minulle pukeutumisen ykkös aikaa, että ehkä saan inspiraatiota muuttaa tyyliäni!
Tai siis joka tapauksessa sen on muututtava, kun olen koko kesän ollut taas ihme hippi ja ei varmaan yli 6 vaatetta tule mittariin, vaikka kengät laskettaisiin mukaan.

Esittelen vaatteita joil olen pärjännyt kesän:

Vaate nro 1. Selästä avoin trikoo mekko. Ei tarvi rintaliivejä, helppo ja mukava semi siisti=)

Vaate numero 2. selästä avoin toppi& haaremihousut, ei taaskaan rintsikoiden tarvetta ja on kevyt olo^^

juhlapukeutumistakin vähän...

ja vielä ne kengät joilla olen kävelly koko kesän ja on hyvä! kuten varpaan jäljistä ehkä huomaa!

Tässä tällä kertaa puran taas tuntojani vaatteista kun ehdin tuntuu siltä....^^<3

28.päivä vaik loppu jo eilen

En tietenkään edes saa muita vaatteita käyttööni nyt, joten katsotaan miten pitkään tämä nyt jatkuu. Alkoi kyllä jo ollakin kriisi, jotenkin kuvittelin, että tämä jatkuu vielä viikon ja tajusin kun menin katsomaan, että monesko päivä on menossa, että alkuperäisen haasteen päivä on jo ohitettu! Iloinen yllätys sinänsä...olen siis työskennellyt taas metalli pajalla, ja oli loma viikkotuossa välissä joten kaikki vaatteet on likaisia! Onneks tän hetkinen hosti pesi mustia niin lopettaa ees farkut haisemasta.

Onhan tässä paljon mietittävää tullut, mutta taidan kuitenkin nukkua yön ennen kuin kirjoitan niistä.

20. päivä ja vähän jo tuskaa....

Tunnustan heti, ettäeilen 19. päivänä lipsuin haasteesta ja käytin mustaa toppia, mutta minulla on syyni:

1. Olin sotkenut vaaleanpunaisen t-paitani...tai sotkenut ja sotkenut, mutta se haisi hielle Asan keikan jäljiltä!
2. Valkoinen paita oli vasta pesty ja siis putipuhdas ja olin menossa tekemään tacoja
3. myöskin pinkki paita oli puhdas ja ei tulisi mieleenkään laittaa pitkähihaista kokkaukseen.

Eli päädyin pukemaan vain kevyesti hieltä tuoksahtavan mustan urheilu toppini, jolla menin myöhemmin illalla myös baariin, eli voisiko tätä nyt mitenkään laskea siihen juhlapukeutumis osioon XD?

Mutta tosiaan heikkoudestahan tässä oli kyse ja pahoittelen, kadun ja palaan ruotuun.

Oli siis ihan liian äijä olo eilen, että mikään noista tyttömäisistä paidoista olisi ollut hyvä siihen mielentilaan. Siinä mielessä olen tehnyt virheen näissä vaate valinnoissa, että otin kaiken niin kovin samantapaista....

No mutta oli minulla muutakin mielessä. Nimittäin, kun eilen avasin fb sivuni, niin kovin moni oli postannut tarhauskielto.fi sivuston tekemää videota siitä, kuinka pääministerimme Mari Kiviniemi - vai pitäisikö sanoa kokovartoloministerimme - tukee turkistarhausta Suomessa. Syyksi esitettiin tarhaajilta tuleva vaalirahoitus, mistä en löytänyt kyllä mitään muuta tietoa, edes kahden tunnin googlaamisen jälkeen. En väitä, että kyseessä olisi perätön väite, sillä onhan Kiviniemi kuitenkin Suomen Keskustasta ja kun entisestä maalaispuolueesta on kyse ja muutenkin puolueesta, joka ajaa suomen maatalouden asemaa - ei ehkä niin älyttömällä tavalla kuin Perussuomalaiset, mutta kuitenkin - niin olisi tietenkin enemmän kuin loogista, että että tarhaajat rahoittaisivat Keskustan kampanjointia, siinä missä yrittäjät Kokoomusta tai duunarit SDPtä?
Väkisinkin nousi kuitenkin vähän ärsytys pintaan videosta, joka ei herkimmille sovi. Koko videolla ei siis tainnut näkyä yhtään tervettä eläintä, jos ei lopussa olleita nappisilmäisiä pentuja nyt lasketa. Suuret kasvaimet vaan törröttivät kettujen päistä tai haavamäti korvassa. Totuushan nyt on kuitenkin se, vaikka ei itse olisikaan tätä nähnyt niin ihan loogisestikin ajateltuna; Mitä tarhaajat tekevät eläimillä, joiden turkki ei ole kunnossa? ja voin vastata, että kalliita eläimiä parhaan mukaan tietysti hoidetaan, mutta kyllä tuollaisia kasvaimia tai mätäpaiseita omaavat lopetetaan. Monesti pelkkä ihottuma riittää syyksi. En nyt sano, että se olisi oikein sekään, mutta tämä tieto kuitenkin herätti minussa kysymyksen siitä, että olivatko nämä kuvat todella Suomen tarhoilta? Omat kokemukseni tarhoista, kun eivät vastaa ollenkaan aina medioissa kuvattua. Äkkiseltään voisinkin tässä väittää, että kyllä Suomessa esimerkiksi sioilla on paljon huonommat oltavat, kuin turkistarhojen ketuilla tai minkeillä. Sitten usein on olemassa vielä se ristiriita, että ihmiset, jotka vastustavat tarhausta niin hanakasti ovat kuitenkin lihansyöjiä ja kulkevat nahkakengissä, nukkuen höyhentyynyllä ja minusta sellaisella ei ole mitään sanottavaa/ moralisoitavaa siinä, jos joku kulkee tuolla turkiksissa. "mutta kun sehän on ihan eriasia" usein näille aktivisteille asiasta puhuttaessa tullaan samaan tilanteeseen kuin, jos kyseenalaistaa uskovaisen tai natsin moraalia. Päädytään tilanteeseen, jossa keskustelu kumppani jää jumittamaan johonkin täysin merkityksettömään lauseeseen. Esimerkkinä. "Raamattu ei hyväksy homoja, siksi niitä ei saa olla." "Miksi ei hyväksy?" "Ei hyväksy" "Niin mutta miksi?" "EI HYVÄKSY!" ( ja tämä muuten lukion uskonnon opettajani suusta, että terveisiä vaan Kyöstille.)
"Turkki on murha" ja turha...
No onko todella? Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun ilman olisi tehnyt melko tiukkaa meidänkin ilman alassa, mutta koska erilaiset kenno rakenteet toppavaatteissa ja muut tekokuidut ovat korvanneet tämän "luonnontuotteen" niin tavallaan totta. Otetaan nyt kuitenkin ajatusleikki, jossa tarhaus lopetettaisiin Suomessa. Ensimmäisenä se näkyisi tietysti työttömyydessä ja sitä myöten taloudessa, kun vietäisiin kokonaan yksi elinkeino pois.  Vähän sama kuin, jos makeisten tekeminen kiellettäisiin. Aika monta työtöntä tulisi siitäkin, mutta hei sehän on vaan turhaa?  Lisäksi turkkeja tehtäsiin edelleen, vielä kurjemmissa oloissa, joissa mitään sääntöjä ei välttämättä ole. Kiina taitaa olla suurin tuottajamaa. Onko Kiina todella ansainnut meidän paperiteollisuuden, teknologiateollisuuden ja nyt vielä tarhauksenkin?
Lisäksi miksi luopua jostain missä olemme niin hyviä? Olemme olleet alalla niin kauan,että monikaan tarha ei enää tuota itse turkiksia, vaan siitoskettuja, jotka lähtevät pitkin maailmaa ylivoimaisen geeniperimänsä takia. Kaikki suurimmat muotitalot vannovat Suomalaisten kettujen nimeen. Laatu on laatua ja olen melko varma, että iso osa siitä laadusta on juuri sitä huolenpitoa - ei rääkkäystä ja laiminlyöntiä, niin kuin meille niin usein halutaan esittää.
Tässä kohti moni aktivisti nyt sanoisikin, että tällähän vaan tähdätään kohti maailman laajuista tarhauskieltoa ja kotimaa on vain ensimmäinen askel kohti sitä. Ensin kyllä sanon, että hei haloo? Onko tuo nyt missään määrin realistista. Yritetään vaan vaikuttaa johonkin Kiinaankin. Siinä on missíota.
Mutta jos nyt kuitenkin haluaa ajatella, että ollaan ainakin tehty osamme, niin voidaan ottaa toinen ajatusleikki, jossa tarhaus todella lopetettaisiin. No mitäs sitten? Korvataanko kaikki olemassa olevat materiaalit hiljalleen tekokuiduilla? Koska jollainhan se turkki korvattaisiin. Tekokuitu taas on usein muovia. Muotoilijalle toki opetetaan, että muovi on yksi maailman ekologisimmista materiaaleista, koska se on lähes 100% kierrätettävissä. Mutta minä sanon, että kun siitä halutaan tehdä kestävä ja siihen sotketaan UV-suoja aineita ja muita väriin ja pintaan ja kestävyyteen vaikuttavia kemikaaleja, niin kappas tuote ei enää olekkaan kierrätettävä - ainakaan helposti.
Sitten jos ajatellaan tätä näin, että "tuotteen hinnan tietää vasta silloin kun heittää sen pois" Niin siihen nähden ylellisyys tuotteeksi laskettavat turkikset ovat melko edullisia. Meilläkin suvussa joitain, jotka jo kolmatta sukupolvea käytössä, välillä pienennetty ja muodistettu, mutta silti sama turkki. Mikä on se muovi, joka ei hajoa tai muutu epäsiistiksi tuossa ajassa?
Kulutuksen tällä määrällä ei tietysti ole järkevää tuottaa niin sanottuja ikuisia tuotteita, mutta kierrätyskin vie energiaa. Vaikka materiaali olisi täysin kierrätettävä, sen uudelleen käyttö aiheuttaa lähes samalaisen, joissain tapauksissa jopa suuremman energian käytön, kuin täysin uusi tuote. Kaikkein fiksuinta on siis korjata vanhaa niin kauan kun se vähänkin on mahdollista ja turkkiahan voi! Vielä sittenkin kun se ei enää käy takista siitä voidaan tehdä laukkuja ja kauluksia ja jopa valaisimia! puhumattakaan kaikenmaailman pikku tupsuista. Eräs ystäväni kuitenkin totesi tähänkin, että ekologisuudella ei ole mitään tekemistä eläinsuojelun kanssa. No jos niin on niin, minun pointeillani ei juuri ole väliä. Minä haluaisin kuitenkin tehdä tätä maailman parantamista globaalisti ajatellen, enkä olla pelastamassa, joka koditonta kissan poikaa.

Palaan kuitenkin videoon. Väkisinkin tulee mieleen se animaalian kampanja muutama vuosi sitten. Silloisessa kampanja videossa näytettiin kuinka nahkat vedettiin kettujen päältä kun nämä vielä elivät. Poliisin tutkiessa tätä kuitenkin selvisi, että muutamat animaalian edustajat Sweitzissä olivat maksaneet pienelle tarhalle Kiinan maaseudulla, että nämä olivat kuvanneet heille sen kamalan videon. Syytteitähän siitä rapisi, mutta jotenkin ei jaksa enää luottaa tämmöiseen propagandaan. Valistuksen aikana jo sanottu, että ajatelkaa ihmiset itse ja tehkää omat päätöksenne. Tämä on vaan minun mielipiteeni.

Loppuun vielä listaan omistamani turkikset:
Kaninkarva laukku Portugalista
Kanipipo ja huivi Islannista
Serpentiinin villapaita jossa kaninkarvaa kauluksessa ja hihan suissa
mummilta peritty krimiturkki ( ja tämä on siis lammasta, jos joku ei tiennyt)

18.päivä

pvn vaatteet

Istun koululla enkä saa mitään aikaan. Toki kaikkia pikku juttuja keksii koko ajan...toisaalta joskushan nekin on tehtävä. Eilen pesin hiukset ilman, että kuivasin niitä. Tänään siis hyvin luonnollinen pöheikkö päässäni. Meikkiin sen sijaan panostin. Sain eilen motivaatiota, kun hilluin luokkakaverin kanssa varmaan tunnin Sokoksen kosmetiikassa. Tämä kun sitä mieltä, että häntä katsotaan pahasti kun pyörii yksin sielä.

kuva pöheiköstäni ;)

Tutustuin l'orealin uuteen meikinpohjustusvoiteeseen, joka toimi loistavasti ainakin käden selkämykseen. Olisin ostanutkin sen, mutta sitten ajattelin, että käytän Avonin loppuun ensin. Harvoin kyllä tulee käytettyä koko pohjustusta, vaikka olisinkin mitä peittää. Huomasin, että se Avonin on aivan yhtä hyvä, jos senkin levittää sormin, ei sienellä. Minulla ainakin se sienen käyttö aiheuttaa sen, että kosteusvoide alkaa kuoriutua sen alta.
Silmämeikki onnistui todella kauniisti ja ihan vahingossa! Ehkä se on vaan siinä, kun nukuin niin paljon pommiin,ettei ollut enää kiire yhtään minnekkään. Missasin kyllä jakson viimeisen metallipajan tunnin, mutta ei minulla määrällisesti tainnutkaan olla kuin yksi totaalinen poissaolo. myöhästymisiä ja korvaavia päiviä kyllä senkin edestä. jotenkin se piknik grillin rakentaminen vaan ei ole mun juttu eli ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.

simmumeikki

Otsahiukset vedin lakalla sivuun, kun eihän nekään suorat olleet aamulla. Ihan hauska se on noinkin.

ruoka puoli on niin kuralla tän kauhen viikon takia, mut onneks ees tippu paino sen pari kiloo<3

nytkin mietin et hakisko ruokaa ennen kun koulun ovet menee kiinni niin sit vois olla pykälään asti tääl...

17.päivä

Kaipaan niin koko mustaan pukeutumista!

Tänään hain särmää pukeutumiseen jättämällä kaiken hörpelön pois eli yksi graafinen korvakoru ja musta panta sai riittää. Liivistä irrotin helman, jotta siitä tuli basic liivi ja tein hyvin luonnollisen, lähes meikittömän meikin, mutta hain säväkkyyttä huulimeikillä. En nimittäin halunnut jäädä paidalleni kakkoseksi. Hiukset vedin ponnarille, pois kasvoilta.

16.päivä

Aioin tänään panostaa pukeutumiseen, mutta se jäi kun aamulla oli valtavat alavatsa kivut. Kävin koulussa pyörähtämässä ja tulin takaisin asunnolle - vain todetakseni, että kuukautiset alkoivat. Vaaka näytti alle sataa aamulla, mikä tietysti kiva^^
Ehdin jo kuitenkin soitella sairaalalle, että ei tämä näin voi jatkua, kun kipulääkkeetkään ei auta enää. Vastauksena tuli, että postissa on lähetetty antibioottikuuri. Eli oli hyvä kun soitin, sillä moinen kirje ei ollut tullut perille. No lääkäri soitti apteekkiin ja sain kuurini. Sain uuden lupauksen siitä, että kahdessa viikossa olen ok taas.Toivottavasti, sillä en kestä enää tätä tunnetta.

Kun nyt tänään tuskin muuta teen kun pötköttelen tässä...ja pesen pyykkiä - käsin - niin ajattelin kirjoittaa listaa siitä mitä tarvin siis vaatteiden osalta. En tiedä pääsenkö tässä kovinkaan pitkälle, mut sitä mukaa kun tulee mieleen.

1. Laadukkaan mustan veluuripuvun

Tää nyt on ehkä vähän menneisyyden kaipuuta, mutta kun on kerran ollut hyvä, niin huono ei sitä korvaa. Vanha MicMacin veluuripukuni, joka siis edelleen on käytössä ystävällä, mut ei mulle mahdu on kaipaukseni kohde. Se maksoi pikkuisen vajaat 100e silloin, mutta kun miettii, että olin yläasteella vielä silloin ja se ihan oikeasti on edelleen siistimpi, kuin H&M uusi veluuripuku ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö sitä olisi käytetty! Siinä siis vaate johon olisin valmis sijoittamaan.
Moni miettii mielessään nyt, että miksi tuo on ykkönen? No tällaisina kotipäivinä sen huomaa, miten tärkeä se on. Nyt varsinkin, kun makailen täälä peiton alla alusvaatteisillani. On minulla veluureja, mut ne ovat todella olleet kotivaatteita, sillä nukkaantuvat ja roikkuvat persauksista, haalistuvat ekassa pesussa jne. Yhdet mustat äidiltä varastetut, Sokoksen omaa maahantuontia olevat ovat olleet melko hyvät, mutta lyhyet ja paljon ohuemmat. Tuntuu, että kävin koko lukion siinä veluuripuvussa ja taisin istua kaikki kirjoituksenikin siinä. Ei tuonut onnea siihen=D
Eli kun pääsen takaisin kotiin, kaikki huonot riemunkirjavat veluuripuvut saavat lähteä.

2. Sisäliikuntahousut

Minulla on nyt hyvät palksut harmaat, mutta niin vanhat ja usein pesty, että sormet alkaa mennä läpi lahosta kankaasta. Suurinosa sisäliikuntahousuista kun on jotain täysin velttoa materiaalia ja sitten vielä tehty vartaloa myötäileväksi! Ei siinä mitään tajuan idean, että eivät vaikuta suoritukseen, mutta pitää  niissä kehdata olla. Minä en kehtaa suurimmassaosassa omistamiani. Pelkästään se, että korkea häpykumpuni näkyy viiruineen päivineen on minusta kauheaa, saati sitten muut ylimääräiset ulokkeet. Tietysti ehdoksi voisi vielä sanoa, että eivät liimaannu kiinni ihoon hikoiltaessa. Se jos joku on inhottavaa. Pitää olla sen verran materiaa, että se imee hien.

3. Värilliset ulkoliikuntahousut

Mistä oikeasti löytää plus kokoisia naisten ulkoiluvaatteita? Kun en todellakaan kelpuuta mitä vaan. Tuntuu, että mallit ovat säkkejä ja housujahan ei saa kuin mustina. Jos olet pienempi kun kokoa 40 saat housuja kaiken kirjavina ja printeissä. Rinteessä vaan kateellisena katsoo. Siksipä on nuo suksetkin olleet vintillä jo pari vuotta. Ei sinne oikein voi lähteä ilman varusteita... Ennen rakastin laskettelua. Nyt vaan säilytän hyviä välineitäni. Läskeillä ei vaan ole oikeutta liikuntaan.

Nyt en sitten keksikkään tarpeita. Ainoastaan karsittavaa. Totesin juuri, että 1/3 vaaterekistänikin menee 1-2 kertaa käytettyjen juhlapukujen säilytykseen. Suunniteltiin valmistujaismekon shoppailu matkaa Helsinkiin, kun koin ahaa-elämyksen, että voisihan niitä vuokrata tai kierrättää muutenkin kaveripiirissä. Onhan sitä tehty ennenkin. Minä vietin 10v synttärini mekossa, jota äiti oli pitänyt isoveljeni ristiäisissä ja käytin mummin kultaiset tanssikengät loppuun ennen kouluikää. Olin siis iso lapsi=D Mutta tuskin niitäkään vaatteita enää kukaan olisi muuten? Aloin jo kyllä nähdä valmistuvan kaverini omassa rippimekossani, mutta viedään nyt soviteelle ensin.
Mekkoja tosiaan on, mutta laadukkaita, joten ei raaski heittää/myydä pois vaikka ei tarvitsisikaan. Esimerkiksi tämä silkkinen ihanuus, joka vanhojentanssien lisäksi käy oikeastaan vaan alttarille asteluun tai linnan juhliin:

 

Puku siis suunnittelemani, ompelija teki sen Intiasta tuomastani silkki sareesta, jossa kultakirjailu - hääsaree siis.

Sitten mulla on pikkumusta, mikä on se vaate mikä vedetään päälle kun ei ole täysin varma juhlien juhlavuudesta ja aina on ollut hyvä! Tosin tää mun on ehkä hiukan avonainen...

Eikä se näytä noin hyvältä enää kun ei oo noin mahtavia solisluita....tai on tietysti, mut ne on piilossa! Rinnat täyttää tuota näkymää nykyään...

Sitten on ylioppilasjuhlamekko Joka saattaa olla jopa vähän iso tällä hetkellä? Pitää kokeilla, jos on niin äkkiä eroon siitä!

Sitten on se rippimekko, josta ei nyt taida edes olla olemassa kuvaa. Muistan kyllä pitäneeni sitä myös 9lk päättäjäisissä....ja serkun häissä ja exän serkun häissä. Eli kyllä varmasti on kuvia yhtään vaan ei minulla!
Sitten on skottiruutuinen mekko, joka paritalvea sitten oli oikein huippumuodikas! Silloin ostin sen exän serkun häihin, kun tuntui, että ei ollut tarpeeksi tarvista juhlavaatetta. Sitten olenkin lähinnä hivellyt sen pehmoista kangasta aina vaatekaapilla käydessäni, mutta syksyllä puin sen päälleni Timo Pieni Huijauksen levyn julkkari bileisiin. Oli kyllä täysin väärä valinta! Ihmiset oli adidaksen superstareissa ja valkoisissa huppareissa. Siitäkään ei nyt taida olla kuvaa? Sitten on ihana valkoinen mustilla palloilla kopisteltu hiukan kello mekko, joka oli päälläni Karjalan Neito kisoissa 2007, mutta en kyllä muista olenko pitänyt sitä sittemmin. Oli kuitenkin pakko ostaa se itselleni. Muita en edes muista? Eli ne muut mitkä löytyvät voin heittää huuto nettiin? Deal. Kun mitä sitä tekee vaatteella jos sitä ei edes muista itse? Jääkö se silloin kenenkään muunkaan mieleen?

Mietin tässä tänään et kuinka monet sukat ihminen tarvitsee? itse kun otin kuukaudeksi mukaan 35 ja totesin, et kotiin jäi enemmän. Ihan hullusti sukkia siis!En todellakaan voi tarvita niitä kaikkia?

15.päivä

Kun luin Ellestä juttu siitä, kuinka laitevalmistajat ovat päästäneet markkinoille niin sanottua naisten elektroniikkaa pastellisävyissä, mutta että kyseessä on lähinnä huijjaus kun niin paljon ominaisuuksia on karsittu näistä "naisten laitteista"...Noh rehellisesti sanoen pidin sitä lähes puppuna. Onhan pinkki pleikkarikin ollut kaikista pleikkareista myydyin ja canonkin tekee kameroiden perusmalleja 7 eri värissä, niin oli vaikea uskoa, että väri todella huonontaisi ominaisuuksia.
Kunnes tänään ystävän kanssa todettiin, että meillä molemmilla on miniläppärit (minulla korallinpunainen samsung ja ystävällä laisvastonsininen asus) joissa ei voi vaihtaa edes taustakuvaa?! No nörtti kikkailulla sen nyt sai vaihdettua sitten, mutta silti jäin ihmettelemään, sitä miksi juuri se ominaisuus on jätetty pois? siis tietysti ongelma ei varsinaisesti liity koneisiin vaan windows 7 Vista Starteriin, mutta sehän on se ohjelma, joka kaikissa pieni tehoisissa miniläppäreissä on. Luulisi, että asiakas, joka etsii tuotteen ulkonäön perusteella myös tahtoisi sen windowssin lipun ensimmäisenä pois näytöltään, mutta ilmeisesti hardwear ja softwear ajaa ihan erilaisia arvoaja - samassa laitteessa!

min ja miniläppä

päivä meni taas pajalla, että vaatteista sun muusta ei kommentoitavaa. Ja hei kyllä me naisetkin vaihdetaan taustakuvia!

14.päivä

Maanantai, mutta tiedättekö, mikään ei mennyt kovin pieleen? Varmaan siksi kun suurta eroa Sunnuntaihin ei ollut. 19 asti  olin siis koululla - pajalla ja vaatteet sen mukaiset, turvakenkiä myöten.

Kaikki vaatteet alkaa olla pesussa ja toiset farkutkin hajos.

13. päivä

Kuulostipas uhkaavalta? Ei sentään ole perjantai vaan sunnuntai ja istun koululla. Tulin tekemään jotain, mutta se nyt jäi. Ei pysty keskittymään niin kun tietää, että tanssi on jo kolmelta.


Eilisen olin ilman konetta, kännykkää ja kelloa. Arvatkaa vaan pursusiko mieli ajatuksia. Nyt sitten ei niinkään.

Laihdutus on vähän retuperällä. tuntuu, että aina kun aloitan tosissani tulee jotain vastoinkäymisiä heti alkuun, niin kun viimesyksynä mursin ensin toisen ja heti perään toisen jalan. Meni aika pitkään ennen kuin lenkille lähtö taas kiinnosti.
Suurin ongelmani tällä hetkellä on kuitenkin narsismi. Minusta tuntuu ihan liian hyvältä näin, että todella jaksaisin nähdä vaivaa. Tarvin sen jonkun, joka sanoo et "hei voisit vähän laihduttaa!" Mut ei sellaista oikein ole. Nytkin kun aloitin sain vain kuulla kommentteja tyyliin: "No ethän sie näytä yhtään lihavalta, miks siun muka tarvii laihduttaa?" Se ei ole kovin rohkaisevaa. Kävin tänä aamuna vaa'alla ja totesin, että olen syönyt 2viikon aikana takaisin hyödyn jonka sain aloittamallani teholaihiksella, joka sitten kaatui tähän asunnottomuuteen. Tunnustan nytkin juovani batteryä, joka jäi yli laivalla. Kauhea myrkky, johon jäin ihan koukkuun lukioaikana ja sitten lopetin kokonaan. Nyt taas tuntuu maistuvan, mutta vain silloin tällöin - ei joka aamu, niin kuin lukiossa, mutta lopetan kyllä taas. Täysin turhia kaloreita.

(c) MNKY alusvaatemallina

Luin tosiaan muotilehtiä koko eilisen päivän. Luulisi, että laihat vartalot ja litteät vatsat saisivat innostumaan, mutta kappas Ellessä olikin juttu Plus Malleista. Tuli heti olo, että hei tota tahtoisin kokeilla? Tai siis oon mie tehnyt mallikeikkaa tässä koossa ennenkin ja se on ihanaa, kun kukaan ei tule vertailemaan sinua toisiin vaan ovat lähinnä ihastuneita siitä mietn hyvältä 100kg tyttö voi näyttää. Sain sen taas kuullostamaan itserakkaalta....

Alkaa jo vähän tympiä nämä punaisen sävyt, kun tekee mieli keltaista! Mut tänään saan valkoiset pesuun, niin sitten voin alkaa käyttää sitä valkoista paitaa johon käy keltaset korut ja huivit jne. Saa vähän kevät meininkiä. Tuli kyllä olo, et pitäis uusia koko vaatekaappi. Siis kun luin niitä muotilehtiä, niin tuntu, että kaikki vaatteet on tylsiä ja huonolaatuisia, mutta niitä on liikaa. Perjantaina muuten toiset mustista farkuista alkoi osoittamaan hajoamisen merkkejä:

 

 

18.2.2011

 

 

 

 

10. päivä

Heeei. Olinkin pitkään hissukseen, kun tosiaan alkoi se kylpyhuoneremontti, enkä siis ole ollut koneella.

Olin sairaalassa tutkimuksissa monta päivää, että vaatteiden valinta ei ollut vaikeaa...Haaste on siis pitänyt, vaikkakin pakkanen yllätti minut. En ollut valmistautunut enää näihin -23 asteen päiviin ja oon vähän palellut. Tänään heitin turkin kuitenkin auton perään ja otin sieltä pitkän takin, niin on huomattavasti lämpimämpi.


Minulla piti olla kamalasti sanottavaa, mutta olen ollut koulussa kymmenestä asti tänään ja olen edelleen. Enää ei tule mitään.

Koulu kaveri otti kuvat tähän blogiin:

(c) Niko Mäkiranta

(c)Niko Mäkiranta

Että tuollainen "lookki" tänään. Helmet on näköjään vähän pahasti tos ja muutenkin aika hyvin nuupahtanut jo tähän aikaan... Mut semmosta. Eilen tein siis pikkuletit siitä tukka. Mut nyt lähtee taju jos ei saa ruokaa!

kuudes päivä

Meinaa tulla kiire saada tämä kirjoitettua tämän vuorokauden aikana!

Viimeyön vietin sairaalassa. Ikävää. Saa nyt hullu laihdutus olla hetken, kunnes saan massun taas kuntoon. Ilmiesesti mulla on joku sisäelin tulehtunut. Huomenna pitäisi saada bakteeriviljelmän tulokset ja alkavat työntää oikean moista antibioottia. Siihen asti pitää kärvistellä kivuissa särkylääkkeiden avulla, vaikka tuntuu kyllä, että lämpimästä vedestä on enemmän hyötyä kivun hallinnassa kuin niistä lääkkeistä mitä sain.

Kivusta huolimatta pakkasin tänään loputkin kamani ja peittelin huonekalut lakanoilla, joita luulin olevan paljon, mutta ei ehkä olekkaan? Hyvä että riitti! Tai sitten mulla vaan on paljon ja suuria huonekaluja!
Tänään piti jo lähteä täältä, mutta päätin jäädä aamuun saakka. 7.00 Tulee remonttimiehet, että kuhan siihen mennessä häviän kamoineni.

Vatteista ja kauneudenhoidosta ei tänään kyllä ole ollut tietoakaan, mitä nyt jouduin miettimään korut, mitä tulen tarvitsemaan tulevan kuukauden aikana. Ajatuksen tasolla olen toki ajatellut tätä, kun YleXllä puhuttiin 100 tavaran haasteesta. Siihen en kyllä pystyisi tai varmaan pystyisin, jos oikeasti haluaisin, mutta rakastan kahta astiastoani sun muuta kertynyttä tavaraa. Kirjojen ja elokuvien hamstraamisesta olen pääsemässä yli jo osittain siksi, etten siedä tilannetta, jossa joka paikka on täynnä niitä. Varsinkaan kun minulla ei ole televisiota tai mitään muutakaan millä katsoa DVDitä. Tätäkin blogia kirjoitan asemattomalta miniläppäriltä. Kun ostin tämän en enää käyttänyt kumpaakaan isoista läppäreistäni, joten möin toisen ja äidillä on toinen. Mitään kun en vihaa niin kuin johtoja! joten minun ainoa elektroniikkani rajoittuu radio/cd soittimeen ja miniläppäriin (kännyähän ei tähän lasketa?)
Omaa tavaran paljouttaan olisi kyllä hyvä inventoida ja vaikka listata vähän? Tuon 100 tavaran haasteen tapaan. Kun tulen takaisin 4 viikon jälkeen tähän asuntoon, minulla on oiva tilaisuus miettiä, mitä tästä kaikesta todella tarvitsen kun olen kuukauden pärjännyt ilman. Jos ottaisi tavoitteeksi sataan pääsemisen sijaan luopua sadasta tavarasta? Kun mitään umpi paskaa minulla ei enää olekkaan, muuta kuin vaatteissa, niin luulisi ottajiakin löytyvän. Saa nähdä. Olen kyllä vuoden aikana tehnyt kolme puhdistautumista tavarasta. Tosin se mitä 17vuotiaana jätin taakseni on edelleen suurimmaksi osaksi käsittelemättä vanhempien varastossa...

viides päivä

Tänään en ole käyttänyt mitään vaatteita. Noh alus...mutta siis kotipäivä. Aamulla kävin suihkussa ja hemmottelin itseäni. Hiukset ja iho rasittuu helposti kovien kemikaalien jatkuvasta käytöstä, mutta ikävä todeta vauriot on myös korjattava kemikaaleilla. Eli tänä aamuna oli ensimmäisenä edessä, sen suuren hiuslakkatakun selvitys päästäni.
Hiukseni ovat nyt jo vuosia jatkuneen vaalentamiskierteen jäljiltä tosi huono kuntoiset. Lopullinen hajoaminen tapahtui viime kesänä, kun olin ulkotöissä ja aurinko paistaa porotti ja poltti hiukset. Syksyllä matkustin vielä Islantiin ja rikkipitoinen vesi teki hiuksistani vain suuren rastan ja kun olin hoitoaineilla viikon verran paikkaillut vahinkoja, kun en kuitenkaan tahdo nyt lyhyitä hiuksia vaan kasvattaa, niin tein päätösksen, että vetyperoksidi blondeus saa väistyä. Joten nyt olen värjännyt hiukseni mahdollisimman lähelle omaa maantienharmaata sävyäni ja annan tyven kasvaa. Jotkut tupot tosin ovat niin vaurioituneita, että niihin ei edes tummennus ja hoidot auttaneet vaan ne jatkavat katkeiluaan ja päässäni on hassuja lyhyitä tupsuja sielä täälä, mutta minkäs teet.
Tästä kaikesta johtuen en siis lähtenyt selvittämään tupeerausta kuivana, harjalla vaan menin suihkuun ja levitin Avonin Naturals sarjan moisturaising hoito-aineen kuivaan takkuun ja annoin sen vaikuttaa sielä sillä aikaa kun pesin kasvojani. Sitten huuhtelin sen ja iskin shampoon, vaahdottaen sen huolellisesti ja huuhtelin. Koska oli hemmottelu päivä, niin levitin myös Avonin Advance Technology sarjan Damage repair hiusnaamion ja annoin sen vaikuttaa.

 Sillä aikaa kun naamio vaikutti hiuksissä pesin vartalon ihoni harjan  ja kylpymaidon kanssa. Avonin Imagine kylpymaito ei kuivata ihoa talvellakaan ja jättää sen ihanan pehmeäksi ja kun sitä käyttää harjan kanssa niin toimii vartalokuorintana. Käytin kasvoihin Avonin Solution sarjan Vibesia, joka on kyllä ihmeellinen uutuus. Suhtauduin aluksi hieman skeptisesti siihen, että vibralla saataisiin puhdistettua kasvojen ihoa, mutta kokeiltuani huomasin kyllä eron normaaliin pesuun! Syväpuhdistavaa tuotetta ei teitysti kestä käyttää, joka päivä tai se kuivaa, mutta pari kertaa viikossa pitää ihon kirkkaana. Ajattelin aluksi, että kuvittelen eron, mutta sitten eräs luokkakaverini alkoi käytttää samaa tuotetta ja eron todella huomasi. Tietenkin laite myos kuorii kevyesti, että ehkä kirkkaus ja kuulaus ihoon tulee juuri siitä, että pinnassa ei ole harmaita ihosoluja? Minulle kyllä riittäisi sekin, että mustapäät ei vaivaa ja et vibra nyt vaan tuntuu niin hyvältä...kasvoillakin!



Lopuksi vielä tämä jätettävä hoitoaine (samaa sarjaa kuin naamio) ja siiten vasta harja käteen ja kappas! Ei sielä enää ollut takkuja vaan harja kulkee hyvin. Annoin kuivua rauhassa, enkä rasvannut ihoa, kun annoin sillekkin lepopäivän. Hoidan helposti yli, kun olen tottunut.

Tämä blogi herätti facebook sivullani jännän keskustelun kaiken tämän turhuudesta. En nyt ala väittämään, että tämä elintärkeää olisi, mutta on minusta elämässä paljon turhelmiakin asioita, kuin omasta ulkonäöstään ja hyvin voinnistaan huloehtiminen ja silti niitä tekee? Esimerkkinä vaikka alkoholin käyttö ja tupakointi, jotka molemmat tekevät pelkkää hallaa ja silti niihin tuhlataan suuria summia. Kaikki tietenkin on suhteellista ja voisin ihan yhtä hyvin verrata tätä nyt siihen, että kaikilla ihmisillä ei ole ruokaa ja me vaan käytetään rahaamme vaatteisiin ja kosmetiikkaan, mitkä eräiden ihmisten mielestä on se maailman turhin asia. Ikävä totuus on kuitenkin se, että elämme pinnallisessa maailmassa ja jos voisin todella tietää saavuttavani saman huomion ja arvostuksen tällä alalla ilman tätä kaikkea niin tottakai panostaisin ihan muuhun. Mutta koska elämme maailmassa, jossa ainakin se 90% ihmisistä lokeroi toisia ulkonäön perusteella, ja muutenkin arvio pärstäkertoimella, niin on vaikea yrittää nostaa esiin niin sanottuja sisäisiä ominaisuuksiaan, joita voi tuoda esiin myös visuaalisesti. Luottaisitko lapsesi hoitoon ihmiselle, joka ei osaa hoitaa edes itseään? tai antaisitko huonosti pukeutuneen ihmisen sisustaa kotisi, luottaen tyylitajuun, mikä ei ilmene mistään ulkoisesta ominaisuudesta?
Tottakai tilanne olisi toinen, jos me kaikki tehtäisiin nyt yhteinen päätös olla sellaisia kuin luonnostaan olemme, mutta niin kauan kuin "vippaskonstit" sallitaan kilpailussa, niin tahdon olla varma siitä, että olen tehnyt kaikkeni sen suhteen ja olen mahdollisimman parhaimmillani aina, kun sillä on väliä.
Uskokaa tai älkää, mutta niissä duuneissa, missä todella pädet ainoastaan sillä mitä osaat, olen minäkin ollut käyttämättä tippaakkaan mitään meikkiä.
Miesten ja naisten hyvältä näyttämis kriteeritkin on ihan erilaiset, mutta kehityksen suunta on selvästi oikea, sillä miesten kosmetiikkaa lanseerataan koko ajan lisää ja salit pursuavat itsestään huloehtivia miehiä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin on tullut myös partureita, siis ainoastaan miehille tarkoitettuja kampaamoita. Miesten saleille on tullut solariumit ja infrasaunat.
Totta kai iso osa miehistä on edelleen perusjuntteja joiden ainoa kosmetiikka on perussaippua ja iho saa kukkia ja parta rehottaa, mutta kuilu vastakkaiseen sukupuoleen näillä miehillä on huomattavn suuri ja oikeastaan siinä on jo vähän pudonnut kelkastakin, että miten tämä maailma pyörii.
Tuntuu, että vanhat ja uudet yrityksetkin erottaa toimitusjohtajan sukupuolen ja mahan ympäryksen perusteella. Vanhoissa firmoissa kun näyttää johtajan elintasomaha olevan edelleen hyväksyttävä, kun taas moderneissa firmoissa ja miks ei muissakin johtotehtävissä suositaan Stubbin kaltaisia tehopakkauksia tai kuten koko ajan yleistyy - itsenäisiä naisia.
Minun asiani ei ole kenenkään läskejä kritisoida ennen kuin pääsen omistani, mutta eikö olekkin vähän, että lihavat leimataan jollain tasolla luusereiksi, kun eivät osaa huolehtia itsestään?

Stockholm - Furniture fair 2011

 Toisen päivän aamu alkoi sitten matkaan valmistautumisella. Oli tarkoitus näyttää hyvältä myös illasta ilman suuria ponnisteluja. Kuvassa aamun meikki, joka siis tehty edellisen blogin meikkipussin sisällöllä.

 Silmiin valitsin mustan kajaalin sijasta violetin, sillä se ei näytä niin epäsiistiltä, kuin musta, vaikka vähän leviäisikin. Minun silmät ovat luonnostaan hiukan alas päin ulko nurkista, niin pyrin hämäämään silmää piirtämällä rajauksen rajusti yläviistoon ja sisä nurkan jätän kirkkaaksi. Silmät näyttävät hiukan suuremmilta niin.

 Hiukset näyttivät niin hassuilta näin, että päätin näpsäistä tällaisen "työkuvan". Suihkun jälkeen siis levitin hiuksiin jätettävän hoitoaineen, suoristavan voiteen ja tyveä nostattavan muotovaahdon. En siis päivittäin laita tukkaani näin paljoa, mutta kun kampauksen tuli kestää kolme päivää! Noiden jälkeen siis harjasin hiukset ensin huolellisesti, että aineet levittyvät tasaisesti märkään hiukseen ja sitten kuivasin tyven, pää alas päin, jotta tyveen jää kuohkeutta. Loput alas päin harjaten, jotta hiuset olisivat suorat. Sitten tupeerasin tyven - kuvan esittämällä tavalla ja suihkutin hiuslakan. Jos hius on liukas, niin lakkaa voi laittaa koko pituuteen jo ennen kuin hiusta varsinaisesti alkaa työstää, mutta minulla on suhkot karhea hiuslaatu. Annoin hiusten olla noin, että lakka kuivuu ja söin sillä välin aamiasta. Sitten harjasin pinnan suoraksi ja sumutin vielä viimeistelevän lakan. Hiuslakan kanssa vannon kyllä osiksen nimeen, joten sitä käytin nytkin. Pumppupullossa olevaa ei ehkä ole niin helppo levittää kuin sumua, mutta koska se nyt vaan pönkittää ekologista itsetuntoani, etten osta sprayta niin olen jo tottunut pumpattavaan - ja hei on se riittoisampikin! Kun ei kulu niin paljoa hukkaan. Lopuksi vielä lookkia piristävä panta ja voilá!

 Ja kyllä kampaus kesti kaksi päivää tuollaisena! Sitten otsis oli jo niin ihon rasvassa, että oli pakko nostaa se ylös, mutta selvisin siis kolmannen päivän kun vain tupeerasin hiuksia hiukan ja silottelin ne taakse päin ja ponnarille.

 Siinä on lähtöasu. Otin kuvan kun odottelin kellon tulevan pykälään. Samat vaatteet siis kuin haasteen ensimmäisenä päivänä. Aioin alunperin pärjätä tuola takilla koko haasteen, mutta kovat pakkaset taisivat tulla jo takaisin, niin joudun varmaan ottamaan pitkän takin lisäksi. Jalassa Biancan hyvin palvelleet mokkasiinit ja laukku on D&G feikki Thaimaasta. Alla vielä paluu päivän vaatetus:

Ensimmäinen päivä

Eihän tässä sinänsä mitään raportoitavaa ole, kun on päivä siinä missä muutkin. Tarkoitan siis, että tuskin kukaan ensimmäisenä päivänä mitään huomaa, eikä voikkaan.

Itse elää kuitenkin paljon siistimmin. Tein aamu smoothieni alusvaatteissa, mikä olikin sitten vallan mainio ratkaisu, kun iloisesti roiskin vadelma, mansikka, mustikka mönjää massulleni. Koulussa huomasin kääriväni hihat ja ottavani maalia paljon vähemmän kerrallaann eli en nyt tiedä onko tämä elämisen kannalta kovin positiivista, kun koko ajan varoo vaatteitaan. Toisaalta, jos aina varoisi, niin niitä ei tarvitsisi pestä niin usein ja ne kestäisivät pidempään ja se taas olisi ekompaa...ehkä? Minusta kun tuntuu, että vaatteiden määrä sinänsä ei estä ostamasta uusia. Tietysti on ihana ajatus, että lempivaatteet kestäisivät vuodesta toiseen.
Kun tulin koulusta, niin riisuin vaatteet pois samantien, miksi sotkea niitä kotona ollessa? housut laitoin tuultumaan, kun tuntuu, että joku haju oli tarttunut niihin tänään. Huomasin myös, että kun varsinaisia tahroja ei ole niin höyryraudan höyryllä saa pois hajuja. Esim. tuo villatakki oli minulla, kun vierailin vanhassa talossa perjantaina ja tuntui, että kaikkiin vaatteisiin - rintaliivejä myöten - jäi homeen haju, mutta kun höyrytin sen, se ei enää haise.
Ajoin aamulla myös vähäiset kainalokarvani. En todellakaan kaipaa haisevaa hikeä pesimään niihin tämän haasteen aikana. Muutenkin uskon, että muhvin kanssa peseytyminen päivittäin vähentää ihosta tulevan lian määrää, kun muhvi kuitenkin kuorii kevyesti. Suuri osa kaikesta liasta kun on ihmisestä itsestään irtoavaa - rasvaa tai kuolleita ihosoluja. Talvella suihkugeelin valinta on kuitenkin tärkeää, sillä se ei saa kuivattaa ihoa vaan mielummin jopa kosteuttaa.

Minulla on varmaan viisi erilaista deoa täksi kuuksi. Lähinnä jämiä, kun yritän käyttää vanhat pois ennen kuin ostan uusia, mutta pitää varmaan alkaa käyttämään myös tuota antipersperanttista vartalosuihketta, jonka ostin viime kesänä. Päivän vaatetus:

Tosiaan tuon pinkin paidan heitin päälleni aamulla ja tuo koru on oikeastaa lähtokohta koko kuudelle vaatteelle et varmaan aika paljon sitä käytän. Se on vilan. Hyvää palautetta tuli heti aamusta "Jenni! Oot niin pirteen pinkki tänään!"

Kukat vein tänään hoitoon luokka kaverille. Näyttivät jotenkin niin surkeilta, kun niitä joutui siirtämään, kun tietysti ovat kasvaneet paikallaan ikkunan puolelta tuuheiksi, mut sit kun kääntää niin kappas! Toinen puoli onkin ihan kalju... Tuntuu et asunto ihan kaikuu ilman kasveja, mitä se nyt kyllä tekeekin, kun pinosin matotkin jo... Periaatteessa kaikki mitä piti tyhjentää on nyt tyhjää. Paitsi kylppärissä nyt on vielä käytössä oleva pyyhe ja muutama hassu putelli jotain. Tietenkin täs on vielä hommaa, kun yritän tunkea kaikki pikku tavarat jonnekkin piiloon ja peitellä noi isommat lakanoilla, jos ei sit olis niiiiin kamala homma se putsaus. Tää kyllä vie ihan liikaa mun energiaa nyt, kun koulussakin olis niin paljon hommaa, mut totta kai elämä prioriteetit menee niin, et ensimmäisenä tulee Freudin Tarvepyramiidein alin osa (eli syöminen, nukkuminen jne.)

Pakkasin Ruottiin huomenna tarvittavat kamat ja mua melkein naurattaa, kun niitä on niin vähän! Olen ollut kevyt pakkaaja jo vuodesta 2005. Rinkan kanssa läpi Italian opettaa asian, jos toisenkin matkustamisen prioriteeteista ja minulle se on mukavuus, eli mahdollisimman vähän tavaraa. Nyt vaan vielä mietin, että minkä ihmeen kassin noin vähille tavaroille ottaa? Kun mun isompi käsilaukkukin on vähän liian iso. Tässä vähän sisältöä:

Kuvassa on siis kaikki mukaan lähtevät vaatteet - ja kyllä - meikki pussissahan ne! Sielä on siis valkoinen paita ja sille valkoiset rintaliivit yhteensopivilla pikku pöksyillä. Yö paita ja housut, sekä yhden vara pikkuhousut. Meikki pussissa siksi, että kun noita on niin vähän niin saaa pysymään suorempana noin, kuin jos laittaisi ne irrallaan kassiin pyörimään.

Siinä on ihon puhdistus. Minulla on siis pinta kuiva akne iho ja olen todennut Avonin Solutin sarjan Complite balance tuotteet parhaiksi markkinoilla olevaksi. Ainakin niistä mihin minullakin on varaa... Ensimmäisenä jonossa on puhdistusgeeli, joka taitaa maksaa 4,50e tällä hetkellä, että ei ole hinnalla pilattu. Toisena silmämeikin puhdistus voide, joka ei ärsytä, eikä tarvitse hangata. viimeisenä kasvovesi, joka on siis ihan ehdoton! Nään niin usein, kun ihmiset laittavat kosteusvoidetta suoraan iholle. Se ei ole hyvä, sillä tuotesarjat on suunniteltu niin, että teho syntyy vasta järjestelmällisestä käytöstä ja kuten siitä pumpulilapusta huomaat, niin iho ei ole puhdas pesun jälkeen ja kun levität siihen rasvan, niin ihohuokoset vain tukkeutuvat, koseteuttavien ainesosien imeytymisen sijaan. Ripsiväristä sanoisin samaa, että se kannattaa poistaa saman merkkisellä meikinpoisto aineella, kuin mitä ripsiväri on. Eri merkeillä kun on erilaiset - yleensä patentoidut pikmenttinsä, jotka tietenkin irtoavat vain niiden irrottamiseen tarkoitetuilla kemikaaleilla.
Näillä pärjään hyvin.
Suihkuun en siis tälle reissulla aikonut, sillä laivan suihku ei houkuta ja hiusetkin saa pienellä laittamisella pysymään siistinä 2 yötä.

Siinä on sitten lisää sisältöä meikkipussiin. Deo taustalla on Avonin Far Away , joka on siis myös tuoksu. Minun oli pakko ostaa kyseinen tuoksu, ostettuani deon, sillä se tuo mieleen mummini, joka oli todella tyylikäs nainen, jota en koskaan saanut tuntea, mutta kaikki jälkeen jääneet vaatteet tuoksuvat vieläkin itämaisille kukille! Meikki voide on L'orealin mineraalimeikkivoide, joka minusta vain on kaikkein paras minun iholleni. Paitsi silloin kun iho on todella kuiva, käytän voidemaista meikkivoidetta, mutta en pidä siitä tunteesta iholla. Sitäpaitsi mineraalimeikkivoide pysyy jopa uidessa ja hikoillessa! Luomissa sen sijaan ei pysy mikään, vaan kaikki meikit rullautuvat ilman Lumenen silmämeikin pohjustusainetta, mutta sen kun laittaa silmänympärysvoiteen päälle ja siihen puuterin ja sitten vasta alkaa levittää luomiväriä niin kestää seisoa valuvan veden alla tai olla saunassa ilman, että luovivärit leviää - luomivärin merkistä riippumatta. Kokeiltu on! Edellyttää tietenkin sitä, että niitä ei hankaa...
Sitten kuvasta löytyy Avonin solution sarjan Maximum Moisture matkapakkus, jossa siis yö- ja päivävoide erillään samassa purkissa. Käytän tätä joskus. Todella hyvä tehokosteuttaja, mutta minun iholleni hieman liian raskas päivittäisessä käytössä. Mielummin käytän sarjan seerumia normaalin yövoiteeni alla, mutta pikku purkki on hyvä reissuun.
Helmet ovat myösnkin Avonin. Suti sen sijaan on kierrätyksessä. Se on vanhasta Diorin matkasetistä. Sopii juuri kätevästi helmien sekaan purkkiin, eikä siten sotke meikkilaukkua!

Ensimmäisenä on Avonin pinkki huulikiilto. On ollut sen verran ahkerassa käytössä, että väri koodi on kulunut pois, joten en ala arvailemaan sävyä. Huulipuna on myös Avonin Sävy on Vintage Pink. Rakastan sitä! Se on tarpeeksi pinkki ja silti hillitty ja jotenkin sen verran taittaa johonkin, että hampaat eivät näytä keltaisilta, niin kuin usein kirkkaiden huulipunien kanssa.
Pieni luomiväri duo on HB ja varmaan vanhentunutkin jo, mutta toimii edelleen, joten en osaa luopuakkaan. Varsinkin kun siinä on noin paljon jäljellä ja maksoi 42e silloin kun ostin. Hullu hinta, mutta ostin siis vanhojentanssi meikkiin aikanaan, eikä ollut juuri oikeaa kullan sävyä noissa halvemmissa silloin - enkä ollut vielä löytänyt Avonia.
Avonin Purple Haze (?) on toinen luomiväri setti, jossa on todella pehmeät lilat ja vahvat tummat sävyt. Ihan yhtä hyvä luomiväri kuin edellinenkin tai Lancomea nämä minusta eniten muistuttaa, mutta hinta jossain 10e tienoilla, että siitä voi verrata.
Kynät on kaikki Avonin Glimmerstickkejä, siinä on Blond kulmakynä ja musta ja violetti rajauskynä.
Ripsiväri on Avonin Super Shock, joka erittelee hyvin suuren kumiharjan ansiosta. Se miksi itse tätä käytän on enemmänkin siinä, että hinta on noin 7e ja kerroksia voi lisätä loputtomasti, kun tykkään siis välillä tehdä tekoripsiä muistuttavan ripsimeikin ja tämä on siihen oivallinen tuote.

Siinä on vaatteet ja meikit. Harja, rahat ja kännykkä tuohon päälle ja siinä on kaikki tarvittava matkaan!

Alkaa Helmikuun 8.

Tässä nyt kuitenkin alku pohdintaa...
Kuuden vaatteen säännöt:



1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 8.2.-7.3.2011. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.

4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.


Olen siis suunnitellut tätä siitä asti, kun kuulin tästä. (Joskus kesällä ehkä? ) Mutta elin silloin tien päällä ja suuri määrä vaatteita vähensi pyykkipäiviä, kun ei siis ollut missä pestä. Toisaalta, ei niitä paljoa ollut, kun mahtuivat kuitenkin yhteen matkalaukkuun ja pärjäsin sillä laukulla 4 kuukautta.
Luokkakaverit kyllä vitsaili, että vietin varmaan suurimman osan ajasta alasti! Mikä sinänsä on ihan tottakin, kun oli niin kuuma kesä, että ei työvaatteiden alla pitänyt muuta kuin alusvaatteita. Olin siis niin sanotuissa miestenhommissa rekentamassa ja asfaltoimissa...Sittemmin aloitin opiskella muotoilun koulutusohjelmassa Kouvolan KYAMKissa  ja tarkoitus olisi valmistua neljän vuoden päästä sisustusarkkitehdiksi.


Tyyli on ammatissani, kuitenkin melko tärkeä elementti, koska tavallaan olen itseni käyntikortti. Ensimmäisenä muutoksen koki hiukset ja niiden myötä vaatekaappiinkin tuli hieman särmää. Syyskuussa nimittäin, silloin vielä vaaleisiin hiuksiini, leikattiin Lady Gaga otsis ja sivuille tuli pinkit ja violetit osiot. Yllättäen vaatekaapin sisältöönkin ilmestyi sitten paljon pinkkiä ja violettia.
Nautin myös hurjasti elämäni ensimmäisestä vaatehuoneesta ja unohdin sitten tämän haasteen.

Nyt kuitenkin ystäväni Suvi heitti minulle haasteen, joka ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Asunnossani nimittäin alkaa kylpyhuoneremontti, joka kestää kuukauden ja tämän ajan asun jälleen kerran laukussa. Mikäs sen helpompaa, jos sielä on vain ne kuusi vaatetta! Urheiluvaatteetkin mahtuivat ihan normaaliin kassiin, kun pakkasin ne hetki sitten.

Sen sisällöksi tuli:
- merellin talvikengät
- kahdet sisäliikuntahousut, joita käytän ulkona päällekkäin
- uimapuku
- ohut pyyhe
- musta painijan toppi
- suurihame tanssiin
- hapsu huivi
- tanssi tossut
- kollari
- takki

Onko tarpeeksi minimalismia?

Minulla on tapana pitää useaa paitaa päällekkäin, niin että ne hieman pikistelevät toistensa alta, mutta tämä haaste saa minut ehkä luopumaan tavasta. Olen nyt pyörinyt vaatteita täynnä olevassa olohuoneessani ja karsien jo aiemmin vähistä mukaani suunnitelluista pois vaatteita niin, että jäljelle jäisi nuo mystiset kuusi kappaletta.

Vaatehuone on jo täysin tyhjä kaikista vaatteista ja ne on pakattu seitsemään varastointilaatikkoon(?!)
Yksi matkalaukullinen sentään tuli kirpparikamaa.

Luulen, että olen nyt päättänyt ja vaatteet olisivat:

1.KappAhlin mustat farkut (joita on siis kahdet, kun säännöt sen kerta sallivat ja helpottaa pesemistä)

2.Gina tricotin pitkä, pitkähihainen, pinkki paita

3.H&M valkoinen t-paita (joka niin ohut, että pakko ottaa JC:n valkoinen toppi alle, mutta paidat laskettavissa yhdeksi koska käytän niitä vain yhdessä, jos jollakin nokankoputtamista, niin voin ommella ne olkapäistä yhteen deal?)

4.KappAhlin puolihihainen, lyhyt villatakki - musta

5. Vero Modan pitkä, roosa t-paita

6. KappAlhin musta liivi.

Kuudes sinänsä on turha vaate, mutta tunnen itseni puetummaksi, jos en vilistä tuola pelkässä t-paidassa.

Tästä nyt selvästi tulee samalla halpis vaatteiden kestoa tutkiva haaste. Varsinkin kun valkoinen ja pinkki paita ovat uusia ja pesemättömiä. Ei tarkoituksellista, mutta mitäpä opiskelijalta voi odottaa ja kyllä olen jo aloittanut ostaa laadukkaampia vaatteita, muuta ehkä tämä kuukausi estää minua jopa menemästä sisään kyseisiin liikkeisiin.

Aloitan haasteeseen valmistautumisen, silittämällä vaatteet, sillä se estää nukkaantumista.