kuudes päivä

Meinaa tulla kiire saada tämä kirjoitettua tämän vuorokauden aikana!

Viimeyön vietin sairaalassa. Ikävää. Saa nyt hullu laihdutus olla hetken, kunnes saan massun taas kuntoon. Ilmiesesti mulla on joku sisäelin tulehtunut. Huomenna pitäisi saada bakteeriviljelmän tulokset ja alkavat työntää oikean moista antibioottia. Siihen asti pitää kärvistellä kivuissa särkylääkkeiden avulla, vaikka tuntuu kyllä, että lämpimästä vedestä on enemmän hyötyä kivun hallinnassa kuin niistä lääkkeistä mitä sain.

Kivusta huolimatta pakkasin tänään loputkin kamani ja peittelin huonekalut lakanoilla, joita luulin olevan paljon, mutta ei ehkä olekkaan? Hyvä että riitti! Tai sitten mulla vaan on paljon ja suuria huonekaluja!
Tänään piti jo lähteä täältä, mutta päätin jäädä aamuun saakka. 7.00 Tulee remonttimiehet, että kuhan siihen mennessä häviän kamoineni.

Vatteista ja kauneudenhoidosta ei tänään kyllä ole ollut tietoakaan, mitä nyt jouduin miettimään korut, mitä tulen tarvitsemaan tulevan kuukauden aikana. Ajatuksen tasolla olen toki ajatellut tätä, kun YleXllä puhuttiin 100 tavaran haasteesta. Siihen en kyllä pystyisi tai varmaan pystyisin, jos oikeasti haluaisin, mutta rakastan kahta astiastoani sun muuta kertynyttä tavaraa. Kirjojen ja elokuvien hamstraamisesta olen pääsemässä yli jo osittain siksi, etten siedä tilannetta, jossa joka paikka on täynnä niitä. Varsinkaan kun minulla ei ole televisiota tai mitään muutakaan millä katsoa DVDitä. Tätäkin blogia kirjoitan asemattomalta miniläppäriltä. Kun ostin tämän en enää käyttänyt kumpaakaan isoista läppäreistäni, joten möin toisen ja äidillä on toinen. Mitään kun en vihaa niin kuin johtoja! joten minun ainoa elektroniikkani rajoittuu radio/cd soittimeen ja miniläppäriin (kännyähän ei tähän lasketa?)
Omaa tavaran paljouttaan olisi kyllä hyvä inventoida ja vaikka listata vähän? Tuon 100 tavaran haasteen tapaan. Kun tulen takaisin 4 viikon jälkeen tähän asuntoon, minulla on oiva tilaisuus miettiä, mitä tästä kaikesta todella tarvitsen kun olen kuukauden pärjännyt ilman. Jos ottaisi tavoitteeksi sataan pääsemisen sijaan luopua sadasta tavarasta? Kun mitään umpi paskaa minulla ei enää olekkaan, muuta kuin vaatteissa, niin luulisi ottajiakin löytyvän. Saa nähdä. Olen kyllä vuoden aikana tehnyt kolme puhdistautumista tavarasta. Tosin se mitä 17vuotiaana jätin taakseni on edelleen suurimmaksi osaksi käsittelemättä vanhempien varastossa...